Itämeripäivänä 25.8. juhlitaan kotimertamme: Mitä Itämerelle kuuluu?
John Nurmisen Säätiön käynnistämä Itämeripäivä on nopeasti ottanut tuulta alleen ja Itämerta juhlitaan monin tavoin Suomessa ja muuallakin Itämeren rannoilla joka vuosi elokuun viimeisenä torstaina. Päivän tarkoitus on juhlistaa kotimertamme ja innostaa ihmisiä konkreettisiin tekoihin Itämeren hyväksi. Tekoja tarvitaankin, jotta saamme nauttia merestä tulevaisuudessa. Itämeren tila on yhä huono, vaikka edistystäkin on tapahtunut.
Itämerellä on tiettyjä erityispiirteitä, jotka tekevät siitä haavoittuvaisen. Meren valuma-alue on noin neljä kertaa laajempi kuin itse vesiallas ja valuma-alueella asuu 85–90 miljoonaa ihmistä. Tämän vuoksi ihmistoiminnalla on suuri vaikutus meren tilaan. Itämeri on pieni, matala ja vähäsuolainen meri, jonka vesi vaihtuu varsin hitaasti. Itämereen laskee yli 250 jokea, jotka tuovat makeaa vettä lähes 450 kuutiokilometriä vuosittain. Makean veden lisäksi Pohjanmerestä virtaa Tanskan salmien kautta ajoittain suolaista vettä. Sekoitus makeaa ja suolaista vettä tekee Itämerestä yhden maailman harvoista murtovesistä. Tästä johtuen Itämeressä elää poikkeuksellisesti sekä järvi- että merilajeja rinta rinnan.
Itämeren suurin ongelma on rehevöityminen eli levien ja vesikasvien liiallinen kasvu. Rehevöityminen johtuu liiallisesta ravinnekuormasta. Vaikka vuosikymmenien aikana on tehty suuria edistysaskelia ravinnepäästöjen vähentämisessä, on mereen kuitenkin jo ehtinyt kertyä niin suuri ravinnekuorma, että sisäinen kuormitus ylläpitää rehevöitynyttä tilaa. Ilmastonmuutos vaikeuttaa osaltaan rehevöitymisongelmaa mm. lisäämällä ravinteiden huuhtoutumista maa-alueilta lisääntyneen sadannan kautta ja nostamalla meren lämpötilaa. On tärkeää huolehtia siitä, että maa-alueilta tuleva kuormitus on mahdollisimman pientä, jotta ravinteiden määrä meressä hiljalleen laskee. Maa- ja metsätalous ovat yhä suurin ravinnekuormituksen lähde, mutta myös teollisuuden ja kotitalouksien jätevedet ja liikenne toimivat lähteinä.
Itämereen on aikojen saatossa päätynyt myös paljon kemikaaleja, joilla on erilaisia vaikutuksia sekä ympäristöön että ihmisen terveyteen. Haitalliset aineet ovat yleensä peräisin esimerkiksi teollisuudesta, jätteenpoltosta ja maa- tai metsätaloudesta. Merenpohjaan on kertynyt vuosikymmenien aikana haitallisia aineita kuten elohopeaa, dioksiinia ja TBT-maaleja. Kansainväliset sopimukset päästöjen rajoittamiseksi ovat toimineet ja haitallisten aineiden pitoisuudet ovat vähentyneet: esimerkiksi silakan dioksiinipitoisuudet ovat laskeneet jopa 50 % 2000-luvulla. Monien ympäristömyrkyistä kärsineiden huippupetojen, kuten merikotkien, populaatiot ovat elpyneet. Jätevedenpuhdistamoilta mereen päätyvät kemikaalit ovat uudempi uhka. Suuri osa näistä on ns. kuluttajakemikaaleja kuten lääkeaineita, hormoneita, pintakäsittelyaineita ja muovinpehmentimiä. Myös veneiden pohjaan kerääntyvien merirokkokasvustojen torjumiseksi käytettävät myrkkymaalit vaikuttavat negatiivisesti Itämeren eliöihin ja vedenalaiseen ekosysteemiin. Vilkkaasti liikennöidyllä Itämerellä on myös aina riski esimerkiksi öljyonnettomuuteen ja öljyntorjuntaan varautuminen onkin erittäin tärkeää.
Ympäristön roskaantuminen on kasvava maailmanlaajuinen ongelma ja koskee myös Itämerta. Valtaosa Itämereen päätyvästä roskasta on peräisin maalta ja liittyy syömiseen ja juomiseen. Tavallisin yksittäinen rannoilta löytyvä roska on tupakantumppi. Roskasta noin 60 % on muovia, joka hajoaa ympäristössä ajan myötä mikromuoviksi eli alle 5 mm:n kokoisiksi muovipartikkeleiksi. Mikromuovin vaikutuksia eliöille ja ihmisen terveydelle tutkitaan, mutta muovilaatujen runsaus ja ympäristössä esiintyvät eri kemikaalit tekevät yhteisvaikutusten arvioinnista haastavaa. Kotitalouksista jäteveden mukana puhdistamolle päätyvästä mikromuovista yli 99 % saadaan poistettua, mutta mikromuovia sisältävän lietteen jatkokäsittelyssä on vielä kehitettävää. Liikenne on merkittävä mikromuovin lähde, koska renkaat kuluvat ajossa ja niistä irtoaa partikkeleita, jotka kulkeutuvat hulevesien mukana lopulta mereen.
Paljon on kuitenkin tehty ja tehdään edelleen Itämeren suojelemiseksi! Ravinnepäästöt ovat vähentyneet merkittävästi maa- ja metsätalouden toimien sekä tehostuneen jäteveden käsittelyn myötä ja työtä jatketaan. Maataloudessa paljon rahoitusta on nyt ohjattu esimerkiksi kipsikäsittelyihin, joilla ravinteita pyritään sitomaan maa-ainekseen ravinnekuormituksen vähentämiseksi.
Voimme itse kukin vaikuttaa Itämeren tilaan omilla teoillamme. Tässä vinkkejä Itämeritekoihin.
- Oma kulutuskäyttäytyminen ja arjen valinnat vaikuttavat. Samat periaatteet toimivat niin Itämeren suojelussa kuin ympäristöystävällisessä elämäntavassa yleensäkin: suosi kotimaista, käytettyä, kasvispainotteista, luonnonkuituista, kestävää ja korjattavaa, julkista tai lihasvoimaa.
- Vesistöön taikka viemäriin ei parane päästää mitään sinne kuulumatonta. Viemäriin ei saa päästää kemikaaleja, lääkkeitä tai ruoantähteitä. Mökillä tai retkellä tiskivedetkin tulisi imeyttää maahan eikä päästää suoraan vesistöön.
- Mökillä kantovesi ja kuivakäymälä on aina paras vaihtoehto.
- Veneillessä matalat nopeudet vähentävät häiritsevää vedenalaista melua ja myrkyllisten pohjamaalien sijaan kannattaa tutustua ekologisiin tapoihin pitää veneenpohja puhtaana.
- Syö särkikalaa ja silakkaa, mutta säästä suuria petokaloja; näin Itämerestä poistuu ravinteita.
- Kasvipainotteinen ruokavalio ja hävikin välttäminen hyödyttävät myös Itämerta. Runsas lihankulutus taas kasvattaa ravinnepäästöjä.
- Järjestämällä roskatalkoot vesistöihin päätyvän roskan määrä vähenee ja samalla tulee ulkoiltua ja virkistyttyä hyvässä seurassa.
- Vältä mikromuovin lähteitä myös kotona. Keinokuidut, kuten fleece ja mikrorakeita sisältävät hygieniatuotteet ovat kotitalouksien mikromuovin lähteitä.
- Käytä kotona luonnonmukaisia pesuaineita. Turhia vahvoja kemikaaleja kannattaa välttää kuormituksen minimoimiseksi.
Helsingin ja Turun kaupungit toteuttavat Itämeren suojelutyötä Itämerihaasteen kautta. Itämerihaaste on Helsingin ja Turun kaupunkien aloite, joka pitää sisällään sekä kaupunkien yhteisen vapaaehtoisista suojelutoimista koostuvan Itämeri-toimenpideohjelman että kansainvälisen Itämeri-verkoston, johon liittyneet organisaatiot ovat sitoutuneet vapaaehtoisiin Itämeren suojelutoimenpiteisiin. Tervetuloa mukaan!
Lisätietoa: www.itamerihaaste.net.
Kirjoittaja: Anna Halonen, projektiasiantuntija, Helsingin kaupungin Itämerihaaste